<\/p>\n\n\n\n
<\/strong><\/p>\n\n\n\n Se p\u00e4iv\u00e4 \u2013 12.4.1972 – ei kaukana? Vaan alati l\u00e4hell\u00e4 ja l\u00e4sn\u00e4. Unohtumaton.<\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n T\u00e4rke\u00e4 p\u00e4iv\u00e4- merkitt\u00e4v\u00e4 \u2013 ikimuistoinen? <\/p>\n\n\n\n Joillekin se on kun kohtasi rakastetun, h\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4?<\/p>\n\n\n\n Joku sai tutkintotodistuksen \u2013 diplomin? Joku harva sai lottovoiton, toinen unelmiensa ty\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n Joku sai tiedon ett\u00e4 kuolettava sairaus parani, toisen toive t\u00e4yttyi: syntyi vauva! Joku sai n\u00e4hd\u00e4 enemm\u00e4n kuin seitsem\u00e4n maailman ihmett\u00e4, kiipesi korkeimmalle vuoren huipulle! Maailman miljardit k\u00f6yh\u00e4t olisivat (ovat) onnellisia leip\u00e4palasta, puhtaasta vedest\u00e5\u2026<\/p>\n\n\n\n Niin ja n\u00e4in?<\/strong><\/p>\n\n\n\n Tuo unohtumaton p\u00e4iv\u00e4 52 vuotta sitten? Sen kestovaikutus, ihanuus ja lumous ei ole kadonnut. Kyll\u00e4 ne monet sanoivat: Tuo on pelkk\u00e4\u00e4 h\u00f6yry\u00e4, se haihtuu vuoden sis\u00e4ll\u00e4\u2026 Vaan ei ole!<\/strong><\/em><\/p>\n\n\n\n Miksi olisikaan? Mitk\u00e4\u00e4n koetukset, k\u00e4rsimykset ja menetykset eiv\u00e4t ole voineet uskoa ja toivoa luhistaa ja tappaa. T\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 olen ja iloitsen. Ja tuo ihana p\u00e4iv\u00e4 on t\u00e4ss\u00e4 ja nyt\u2026<\/p>\n\n\n\n – Kun taivas kosketti maata. Suuren Jumalan ikiaikainen rakkaus tuli, kosketti ja teki ihmeen pienen ihmisen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Vallankumouksen? Kyll\u00e4. Valo voitti pimeyden, ilo valtasi surullisen syd\u00e4men, masennus katosi. Ep\u00e4toivo vaihtui tulevaisuuden toivoksi, iloksi.<\/p>\n\n\n\n 12.4.1972<\/strong> se t\u00e4rkein p\u00e4iv\u00e4!<\/strong><\/p>\n\n\n\n Oli kaunis kev\u00e4p\u00e4iv\u00e4, l\u00e4mp\u00f6tila ulkona + 17 astetta. Muuttolinnut konseroivat iloisesti.<\/p>\n\n\n\n Kev\u00e4t tuli minunkin sieluuni. Se her\u00e4si el\u00e4m\u00e4\u00e4n \u2013 kuin kylm\u00e4n kuoleman kahleista. Sill\u00e4 masennus on henkist\u00e4 kuolemaa\u2026<\/p>\n\n\n\n Kohta sieluni alkoi laulaa. Se synnytti ilmoille sanoja ja s\u00e4veli\u00e4, laulun lapsia. (Vaikka mitk\u00e4\u00e4n laulut eiv\u00e4t voi tyhjent\u00e4v\u00e4sti sit\u00e4 ihmett\u00e4 kertoa!)<\/p>\n\n\n\n Niin alkoi taivastien matka, 52 vuotta sitten. T\u00e4h\u00e4n on tultu. On kiitoksen merkkipylv\u00e4\u00e4n paikka. Mitk\u00e4\u00e4n koetukset, k\u00e4rsimykset ja menetykset eiv\u00e4t ole voineet uskoa ja toivoa luhistaa ja tappaa. . . koska<\/p>\n\n\n\n Jumalan rakkauden salaisuus<\/strong><\/p>\n\n\n\n Olen onnellinen. Laulan nyt jo loppusuoralla \u2013 kuin \u201dviimeisell\u00e4 rannalla\u201d. Ikuisen Kotimaan valot kutsuvat, aina l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4! Siell\u00e4 jo monet odottavat. Rakkaita kasvoja. 21-vuotiaana pois nukkuneen lapseni, rakkaan mummon, uskonsisarten ja -veljien, esirukoilijoiden. . . Fanninkin?<\/p>\n\n\n\n Ja Fanni…<\/strong> H\u00e4n siunattu Jeesuksen uskova, joka jatkoi esirukouksia puolestani useita vuosia. Ja lopuksi sai viisauden, johdattaa minut kadotuksen tielt\u00e4 taivastielle. H\u00e4n pyysi: Laula Maijaliisa minulle! h\u00e4n pyysi. Soitin pianoa, lauloin laulua:<\/p>\n\n\n\n \u201d Miksi viivyt s\u00e4 poluill maailman, vaikka kuulla saat \u00e4\u00e4nen Jeesuksen..\u201d<\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n Silloin se tapahtu, se ihme. Min\u00e4 itkin, kyyneleet virtasivat ja valuivat. H\u00e4n oli Jeesus joka kysyi! Ja min\u00e4 vastasin, t\u00e4ss\u00e4 olen! Sitten Fanni rukoili. Olimme polvillamme h\u00e4n sohvansa \u00e4\u00e4ress\u00e4. Ensin itkin ulos surua, masennusta. Sitten itku vaihtui ilon kyyneleiksi. Ja aloin kiitt\u00e4\u00e4!, laulaa kiitoslaulua. Se p\u00e4iv\u00e4 oli 12.4.1972<\/strong>. Se ei koskaan unohdu!<\/p>\n\n\n\n Kuinka iloinen olinkaan, autuas siis!<\/strong> <\/p>\n\n\n\n Syntien ja menneen el\u00e4m\u00e4n kahleet katkesivat, olin kuin kev\u00e4\u00e4n muuttolintu. Kun menin ty\u00f6paikalle sanoivat: – Sin\u00e4 n\u00e4yt\u00e4t niin erilaiselta, iloiselta? Ennen olit aina alkakuloinen. Mit\u00e4 on tapahtunut? Et kai vain ole hurahtanut uskoon\u2026<\/em>.<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kyll\u00e4 olin hurahtanut. Jeesuksen hyvyys ja rakkaus oli vallannut ja voittanut minut. Samanlainen ilo virtaa ja tulvii edelleen. El\u00e4m\u00e4n koetusten pimein\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4, synkkien pilvien alla se on mennyt v\u00e4lill\u00e4 piiloon. Mutta pilvien takana on taivas, aurinko ei ole kadonnut.<\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4inen laulu, sanoineen ja s\u00e4velineen oli \u201dTaivaslaulu\u201d<\/em><\/strong>, elokuussa 1972. T\u00e4ss\u00e4 YouTube.<\/p>\n\n\n\n\n