{"id":750,"date":"2021-05-05T08:50:06","date_gmt":"2021-05-05T08:50:06","guid":{"rendered":"https:\/\/www.maijaliisa-hiekkanen.fi\/?p=750"},"modified":"2021-09-12T08:32:15","modified_gmt":"2021-09-12T08:32:15","slug":"muistojeni-galleriasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.maijaliisa-hiekkanen.fi\/?p=750","title":{"rendered":"Muistojeni galleriasta"},"content":{"rendered":"\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ll\u00e4 uudella sivulla tuon v\u00e4l\u00e4hdyksi\u00e4 erilaisista el\u00e4m\u00e4ni hetkist\u00e4, tapahtumista ja tilanteista.<\/span><\/p>\n\n\n\n

Muistelmakirjani ( alkaen 2012)<\/span><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

– ovat poikineet paljon palautetta ja pyynt\u00f6j\u00e4, ett\u00e4 kertoisin kirjoissani kerrotuista asioista muutenkin ja muuallakin. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n mitk\u00e4\u00e4n maksipitk\u00e4t postaukset puolla paikkaansa? Kirjat ovat kirjoja. Netti on netti. Mutta tosiaan \u2013 lyhyit\u00e4 v\u00e4l\u00e4hdyksi\u00e4, otoksia? Sellaisillakin on paikkansa ja teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Nyt siis koetan toteuttaa monien toiveita. Lis\u00e4\u00e4n jatkossa otteita ja p\u00e4tki\u00e4 kirjoistani.<\/span><\/p>\n\n\n\n

Taustaa?<\/span><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Kun j\u00e4in el\u00e4kkeelle hoitajan ty\u00f6teht\u00e4vist\u00e4, alkoi se siirtym\u00e4vaihe, joka liittyy l\u00e4hes kaikkien ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n j\u00e4tt\u00e4vien kuvioihin. Siin\u00e4 v\u00e4livaiheessa pohditaan tulevia el\u00e4kel\u00e4isp\u00e4ivi\u00e4, mutta aika usein kai katse k\u00e4\u00e4ntyy taaksep\u00e4in. Eletyn el\u00e4m\u00e4n juttuihin. N\u00e4in my\u00f6s minun kohdallani.<\/span><\/p>\n\n\n\n

Monet eletyn el\u00e4m\u00e4n asiat ja muistot nostivat pintaan tunteita. Iloja ja suruja, taisteluita ja voittoja. Tuskaa ja riemua. N\u00e4in alkoi kirjasarjani: MUISTELMIA.<\/strong><\/span><\/p>\n\n\n\n

ILON ikkunoita \u2013 Ihmeiden ovia, 2012<\/span><\/strong><\/p>\n\n\n\n

KOTIAPULAINEN, 2016<\/span><\/strong><\/p>\n\n\n\n

SELVIYTYMISEN seikkailuja – kotimaisissa kuvioissa, 2017<\/span><\/strong><\/p>\n\n\n\n

SUOMI 99- mit\u00e4 edess\u00e4, 2017<\/span><\/strong><\/p>\n\n\n\n

EL\u00c4M\u00c4\u00c4 & ev\u00e4it\u00e4, 2018<\/span><\/strong><\/p>\n\n\n\n

MISS\u00c4 hoitaja viipyy? Hoitajan muistelmia, 2019<\/span><\/strong><\/p>\n\n\n\n

N\u00e4iden kirjojen lis\u00e4ksi aiemmin olen kirjoittanut lukuisia muita kirjoja, muun muassa koskien koulukiusaamisen kaaosta (1997) hometalopetoksen uhrin rankkoja polkuja (1999-2005) ja muita. Julkaisuja yhteens\u00e4 yli 20 kpl. Kuulun nykyisin kirjailijoiden etuja valvovaan j\u00e4rjest\u00f6\u00f6n, SANASTO.<\/span><\/p>\n\n\n\n

KIRJOITTAMISEN hy\u00f6dyt ja hy\u00f6dyllisyys?<\/span><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Voin todeta, ett\u00e4 kirjoittaminen on uskomattoman tehokasta ja hoitavaa asiaa! Itse aloitin aktiivisen kirjoittamisen liki 45 vuotta sitten. Ne olivat runoja, proosaa, omien tunteiden ja tapahtumien prosessointia.<\/span> Runokirjani julkaisu 1980 oli ensimm\u00e4inen tuote.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4iv\u00e4kirjoista tuli uskollisia yst\u00e4vi\u00e4. En edes ole pysynyt mukana laskuissa, kuinka monia kymmeni\u00e4 sellaisia niit\u00e4 on kertynyt! N\u00e4et kun ihminen pit\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kirjaa, muistikirjaa, h\u00e4n auttaa itse\u00e4\u00e4n. Kun aidosti ja rehellisesti kirjoittaa asioita, ja kohtaa ne face-to-face tasolla, ne konkretisoituvat, selkenev\u00e4t. Voi tehd\u00e4 samalla suruty\u00f6t\u00e4kin, ty\u00f6st\u00e4\u00e4 tapahtumia. N\u00e4in ne tulevat k\u00e4sitellyiksi, kuin terapeutin istunnossa ik\u00e4\u00e4n<\/span>.<\/p>\n\n\n\n

Lopuksi ty\u00f6stetyt asiat lopulta asettuvat osaksi el\u00e4m\u00e4\u00e4, muistoja, menneisyytt\u00e4. Osaksi persoonaa, kokonaisuutta. Tulee sekin hetki, ett\u00e4 ne ty\u00f6stetyt asiat voi siirt\u00e4\u00e4 El\u00e4m\u00e4n Mappirivist\u00f6\u00f6n. Ja mappi hyllylle!<\/span><\/p>\n\n\n\n

En voi kylliksi kehua kirjoittamisen hy\u00f6dyllisyytt\u00e4. Sama p\u00e4tee tietysti lukemiseen. Itse olen kirjoittamisen ohessa varsinainen \u201dlukutoukka\u201d – kirjojen suurkuluttaja. El\u00e4kkeelle j\u00e4\u00e4misen per\u00e4st\u00e4, kun vihdoin oli aikaa! – k\u00e4siss\u00e4ni rapisi noin 50-100 kirjaa vuodessa. Viime aikoina tahti on hiukan v\u00e4hentynyt!<\/span><\/p>\n\n\n\n

Kirjoittamisen ja lukemisen lis\u00e4ksi musiikki on n\u00e4ytellyt merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 osuutta el\u00e4m\u00e4ni kuvioissa<\/span>. Tosi paljon. Siis my\u00f6s luova musiikin taso, kun olen s\u00e4velt\u00e4nyt ja sanoittanut yli 100 laulus\u00e4vellyst\u00e4, alkaen 1972. http:\/\/elamanlaulu.com\/elamanlaulua\/<\/a><\/p>\n\n\n\n

Sitten halusin oikein syventy\u00e4 musiikin sis\u00e4llisiin mekanismeihin ja mahdollisuuksiin, ja opiskelin musiikkiterapiaa 1987-1990 Sibelius-Akatemiassa.<\/span><\/p>\n\n\n\n

Voi todeta, ett\u00e4 tehokkaita Luojan Lahjoja ovat niin kirjoittaminen, lukeminen kuin musiikki. Tietysti ihmisen osuus on kirjoitustaito, lukutaito. Mutta kuulemisen ja n\u00e4kemisen ja puhumisen lahjat ovat ilmaisia.<\/span><\/p>\n\n\n\n

OTTEITA – v\u00e4l\u00e4hdyksi\u00e4<\/span><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Ja nyt muistojen galleriaan . .<\/span><\/p>\n\n\n\n

OSA 1<\/span><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Muistuu el\u00e4v\u00e4sti mieleeni se, kun nuorena hoitajana jouduin silm\u00e4tysten sairauksien ja k\u00e4rsimysten maailmaan. Otan t\u00e4h\u00e4n tapauksen, jonka olen kirjoittanut muistelmakirjassani:<\/span><\/p>\n\n\n\n

MISS\u00c4 HOITAJA viipyy? Hoitajan muistelmia. 2019. <\/span><\/strong><\/p>\n\n\n\n

(Sivuilta 22-24)<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure><\/div>\n\n\n\n

\u201dAmmattiinsa valmistuvat hoitajat aloittavat ty\u00f6ns\u00e4 usein sijaisina. Niin min\u00e4kin. Kes\u00e4n 1986 alussa tein sopimuksen, mutta ty\u00f6pistett\u00e4 en voinut toki m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4. Vaikka se oli tehohoidon osasto, astuin haasteeseen luottavaisin mielin. Tiesin ett\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4rit ja sairaanhoitajat kantoivat p\u00e4\u00e4- vastuuta. Perushoidon teht\u00e4v\u00e4t sis\u00e4lsiv\u00e4t sellaista, joka kyll\u00e4 hoituisi eik\u00e4 kynnys olisi liian korkea. L\u00e4\u00e4kehoidot ja erikoishoidot pit\u00e4isi oppia ja opetella, sen mukaan mit\u00e4 miss\u00e4kin tarpeen olisi?<\/span><\/p>\n\n\n\n

T\u00e4st\u00e4 sijaisuudesta alkoi polkuni hoitajan teht\u00e4viss\u00e4. Enp\u00e4 olisi uskonut, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4kei\u00e4ss\u00e4 \u2013 liki puoli el\u00e4m\u00e4\u00e4 vanhempana – toteaisin olleeni mit\u00e4 erilaisimmissa t\u00f6iss\u00e4 ja kohteissa! Eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n paha eik\u00e4 valitettava asia suinkaan? P\u00e4invastoin! Vaikka uuden oppiminen ottaa aina aikansa, on ollut todella kiintoisaa n\u00e4hd\u00e4 hoitajan ty\u00f6n erilaisia puolia, ihmisi\u00e4, tapoja, paikkoja.<\/span><\/p>\n\n\n\n

Aloitettuani sijaisuuksissa 1986, ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n loppupuolikin oli kymmenisen vuotta l\u00e4hes pelkk\u00e4\u00e4 sijaisuutta. Pidempi\u00e4 ja lyhyempi\u00e4. Vastaan oli tullut muuttoja eri paikkakunnille, niin koulukiusaamisen syyst\u00e4 kuin hometalo-ongelman ja kodin menett\u00e4misen per\u00e4st\u00e4. N\u00e4in ollen ei mit\u00e4\u00e4n \u201dvakkarin virkaa\u201d voinut toivoa, mutta ty\u00f6t\u00e4 kyll\u00e4 riitti. Ei tarvinnut turvautua lainkaan ty\u00f6tt\u00f6myyskorvauksiin. <\/span><\/p>\n\n\n\n

Toki niit\u00e4 olisi tullut, mutta lapsuuden opetus tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, ottaa vastuu el\u00e4m\u00e4st\u00e4<\/em> oli niin selk\u00e4ytimess\u00e4, ett\u00e4 se siivitti ja aktivoi hakemaan ja saamaan t\u00f6it\u00e4. Vuonna 2008 verop\u00e4\u00e4t\u00f6ksess\u00e4 n\u00e4kyy per\u00e4ti kahdeksan eri ty\u00f6nantajaa, ja ty\u00f6kohteita oli 11 ty\u00f6pistett\u00e4. Oli 50 % ty\u00f6ajan jatkuva sijaisuus, muut olivat p\u00e4tk\u00e4t\u00f6it\u00e4, keikkoja. Olin ihan tyytyv\u00e4inen, vaikka sijaisena toimiminen vaatii luonnetta ja kyky\u00e4 tarttua toimeen. Hoitamisen pelisilm\u00e4\u00e4 ja oma-aloitteisuutta. Perehdytykset kun j\u00e4\u00e4v\u00e4t usein sille asteelle, ett\u00e4 muun muassa kotihoidossa annetaan k\u00e4teen avainnippu, asiakkaiden nimi-ja osoitelista! On otettava selv\u00e4\u00e4 kaikista relevanteista seikoista.<\/span><\/p>\n\n\n\n

Opin sijaisena toimiessani tuntemaan monia hoitajia, jotka olivat vasiten valinneet \u201dkeikkalaisen\u201d ty\u00f6t. Sanoivat ett\u00e4 se sopii. Saa itse valita vuorot ja teht\u00e4v\u00e4t. Ei ole sidottu sill\u00e4 tavalla. Jotkut olivat taas valinneet toimia pelkiss\u00e4 y\u00f6vuoroissa. Sanoivat ett\u00e4 kroppa sopeutuu sellaiseen paremmin kuin ainaiseen vuorojen vaihtumiseen.<\/span><\/p>\n\n\n\n

Perushoidon teht\u00e4viss\u00e4 ty\u00f6skentelin akuuttihoidon ja pitk\u00e4aikais- sairaiden osastoilla, vanhainkodeissa, hoitokodeissa, palvelutaloissa., kotihoidossa, kehitysvammaisten ryhm\u00e4kodin ohjaajana, kuntoutus-laitoksen asiakkaiden vastaanottajana, p\u00e4iv\u00e4toiminnan vet\u00e4j\u00e4n\u00e4. Monta lajia ty\u00f6t\u00e4 ja teht\u00e4vi\u00e4. Opettavaista ja antoisaa. N\u00e4ist\u00e4 ty\u00f6asioista nyt muutamia poimintoja.<\/span><\/p>\n\n\n\n

Juhannussaunaa 1986<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kun aloitin ty\u00f6ni kes\u00e4ll\u00e4 1986 tutun keskussairaalan teho-osastolla, sain teht\u00e4v\u00e4ksi siirty\u00e4 palovammapotilaan hoitohuoneeseen, auttamaan sairaanhoitajan ty\u00f6ss\u00e4. Potilas oli eritt\u00e4in pahoin palanut, kolmannen asteen palovammat kattavasti kehossa. Vain kehon alaosassa, lyhyiden sortsien kohdalla oli n\u00e4kyviss\u00e4 ehj\u00e4\u00e4 ihoa. Ilmeisesti grillaus oli karannut hallinnasta, kes\u00e4isess\u00e4 s\u00e4\u00e4ss\u00e4 traagisin seurauksin? Tietenkin tilanne oli t\u00e4ysin toivoton. Sellaisesta tilanteesta on mahdoton suoriutua el\u00e4m\u00e4\u00e4n, kun ihoalueesta on tuhoutunut valtaosa.<\/span><\/p>\n\n\n\n

Teht\u00e4viini sairaanhoitajan kanssa kuului aamulla suihkutus. Pitk\u00e4n letkun p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olevalla suihkulla suihkutimme vuoteessa tajuttomana makaavan potilaan kuolleita ihokudoksia. Vesi ja sen mukana irtoavat ihonosat virtasivat saaviin s\u00e4ngyn vierell\u00e4. Oli liki mahdotonta katsoa sellaista ongelmaa. Nuorena hoitajana on niin herkk\u00e4 ja kokematon kaikesta. Suihkutus oli silti v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Irralliset kudokset olivat mikrobikasvun alustaa, ne piti puhdistella pois. Silti vaikka tilanne oli mik\u00e4 oli.<\/span><\/p>\n\n\n\n

Tuo juhannusaatto on j\u00e4\u00e4nyt l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti mieleen. Sairaanhoitajalla oli muita t\u00f6it\u00e4 siin\u00e4 samalla, joten h\u00e4n j\u00e4tti minut potilaan kanssa kahden. K\u00e4vi v\u00e4lill\u00e4 lis\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 l\u00e4\u00e4kett\u00e4 tippaletkuun, neuvoi s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4\u00e4n tiputusnopeutta. Niin sitten olin ja hikoilin huoneessa jossa l\u00e4mp\u00f6tila yli 30 astetta. Vihre\u00e4n suojavaatteen alla hiki virtasi pitkin selk\u00e4rankaa, suojap\u00e4\u00e4hineen alta pitkin ohimoita, hengityssuojaimen alta leukaan. Hansikkaidenkin alus hikoili. Ei auttanut. Mutta mit\u00e4 valittaa? Olin sent\u00e4\u00e4n terve ja el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kiinni, vierell\u00e4 ihminen jonka elinpolku oli loppumassa, surullisella ja tuskaisella tavalla. Mit\u00e4 tehd\u00e4? Eip\u00e4 juuri mit\u00e4\u00e4n. Siin\u00e4 joutuu keskelle el\u00e4m\u00e4n vaikeita faktoja. Kun mit\u00e4\u00e4n ei ole teht\u00e4viss\u00e4, ei edes kivun lievitys t\u00e4ysin korjaa potilaan tilaa?<\/span><\/p>\n\n\n\n

Kun huomasin, ett\u00e4 potilas aika ajoin liikahteli, ilmensi oireillaan jotakin, p\u00e4\u00e4tin tarjota jotakin mielest\u00e4ni lohdullista? Muistin lapsuuteni rauhoittavat kehtolaulut, ja muut hoitavat sellaiset. On sanottu, ett\u00e4 tajutonkin ihminen kuulee, vaikka ei reagoi. Syv\u00e4ss\u00e4kin koomassa olevan on todettu reagoivan johonkin ja jotenkin? Ihmisen kuuloaisti on ensimm\u00e4inen joka alkaa toimia. Jo viiden kuukauden ik\u00e4inen siki\u00f6 kuulee kohdussa ollessaan \u00e4\u00e4nimateriaalia. On my\u00f6s sanottu, ett\u00e4 kuuloaisti olisi viimeinen aisti joka lopuksi toimii.<\/span><\/p>\n\n\n\n

Niinp\u00e4 menin tuolini kanssa istumaan potilaan p\u00e4\u00e4puoleen. Aloitin tutuilla perinteisill\u00e4 lauluilla. Huomasin ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 liikutti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Toistuvasti. En ruvennut siin\u00e4 juttelemaan mit\u00e4\u00e4n, pidin taukoa ja jatkoin taas toisella laululla. Potilas reagoi, p\u00e4\u00e4 liikahteli. Ei muuta. Kun lopetin h\u00e4n oli aloillaan. Kristittyn\u00e4 ihmisen\u00e4 koin, ett\u00e4 viel\u00e4 rukoilen k\u00e4rsiv\u00e4n l\u00e4himm\u00e4iseni puolesta. Tuskin pappia oli aiottu kutsua paikalle? Eih\u00e4n potilas kyennyt viimeisi\u00e4 toiveitaan esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n. <\/span><\/p>\n\n\n\n

Luin ihan hiljakseen Herran siunauksen. Olihan meid\u00e4t opiskelun uskontotietouden kurssilla opetettu kohtaamaan kuoleva potilas. Nyt ei ollut selvill\u00e4 vakaumus, mutta mit\u00e4 haittaa potilaalle koituisi, jos tuskaista matkalaista siunaa siirtymisess\u00e4 tuonpuoleiseen?<\/span><\/p>\n\n\n\n

Kun ty\u00f6vuoro oli p\u00e4\u00e4ttym\u00e4ss\u00e4, olin kuin olisin saunassa ollut. Suojavaatekin oli m\u00e4rk\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n juhannusfiilinki\u00e4 ei syntynyt. K\u00e4rsimys ja kuolema ei katso aikaa eik\u00e4 paikkaa. Ajattelin, etten tarvitsisi juhannussaunan l\u00f6yly\u00e4, pelkk\u00e4 viile\u00e4 suihku ja j\u00e4rven uimavesi riitt\u00e4isi<\/span>.<\/p>\n\n\n\n

Tullessani taas seuraaviin ty\u00f6vuoroihin kuulin ett\u00e4 potilas oli p\u00e4\u00e4ssyt tuskistaan. Siit\u00e4 olin toki kovin helpottunut, vaikka surin sit\u00e4, ett\u00e4 suhteellisen nuoren miehen el\u00e4m\u00e4 oli p\u00e4\u00e4ttynyt niin kamalalla tavalla. Niin se monesti menee? Emme kukaan tied\u00e4, miten ja miss\u00e4 ja milloin kohtalo korjaa kulkijoita.”<\/p>\n\n\n\n

Em. katkelma on kirjasta Miss\u00e4 hoitaja viipyy. Copyright \u00a9 Maijaliisa Hiekkanen<\/p>\n\n\n\n

************’<\/p>\n\n\n\n

Muistojeni galleriasta, jatkuu. . .<\/span><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

OSA 2<\/span><\/strong> <\/strong>– – mummon matkaev\u00e4st\u00e4, 1957<\/span><\/h2>\n\n\n\n

Katkelma kirjasta EL\u00c4M\u00c4\u00c4 ja ev\u00e4it\u00e4, sivut 14-17<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure><\/div>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 nyt katkelma kirjastani. N\u00e4in \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 muistot my\u00f6s mummoista, iso\u00e4ideist\u00e4 saattavat nousta pintaan. Onnellinen se ihminen, jolla on lapsuudessaan ollut ilo kokea l\u00e4mp\u00f6\u00e4 ja rakkautta mummon, vaarin taikka muun ik\u00e4\u00e4ntyneen sukulaisen taholta<\/span>. <\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

”Kaikilla meill\u00e4 on muistoja matkoista, retkist\u00e4, ev\u00e4ist\u00e4. Ehk\u00e4 varsinkin juuri ev\u00e4ist\u00e4? Kun aikoinaan halusin lastemme l\u00f6yt\u00e4v\u00e4n esimerkiksi mets\u00e4retkien tunnelmia ja iloja – k\u00e4vi n\u00e4in. <\/span><\/p>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4sty\u00e4mme perille tiettyyn hyv\u00e4\u00e4n paikkaan, korkealle kalliolle josta upeat n\u00e4k\u00f6alat, taikka rannalle kivaan hiekkapoukamaan, ensimm\u00e4inen puheenparsi j\u00e4lkikasvulla oli, milloin me aletaan sy\u00f6d\u00e4 niit\u00e4 ev\u00e4it\u00e4? Tietysti lapsilla on hyvin usein oikea n\u00e4lk\u00e4; heh\u00e4n kuluttavat energiaa kasvamiseensa. Mutta luulen olennaisen syyn olleen juuri se tunnelma joka retkiruokaan liittyi. Toki tarpominen mets\u00e4maastossa synnytti tervett\u00e4 ruokahaluakin. Silloin jos kyseess\u00e4 oli marjastusmatka, sen rituaaleihin sis\u00e4ltyi aina ehto: ensin ker\u00e4t\u00e4\u00e4n kippo t\u00e4yteen, sitten pidet\u00e4\u00e4n ev\u00e4stauko.<\/span><\/p>\n\n\n\n

El\u00e4m\u00e4 kysyy ainaisia ev\u00e4it\u00e4. Arkisia aterioita, aamiaisia, lounaita, illallista. Joskus k\u00e4yd\u00e4\u00e4n brunssilla tai sitten ravitaan kroppaa juhlien buffetp\u00f6yd\u00e4st\u00e4. Erikseen ovat sitten ty\u00f6ev\u00e4\u00e4t, retkiev\u00e4\u00e4t, matkaev\u00e4\u00e4t, talkooev\u00e4\u00e4t, m\u00f6kkiev\u00e4\u00e4t. Kuinka monenlaisia muistoja, ajatuksia ja tuntemuksia liittyyk\u00e4\u00e4n meid\u00e4n itsekunkin tapauksissa!<\/span><\/p>\n\n\n\n

Mummin matkaev\u00e4it\u00e4? Viisas rakas mummoni, \u00e4idin \u00e4iti, oli toki hyv\u00e4 ruokaem\u00e4nt\u00e4. Niinkuin maatalojen em\u00e4nn\u00e4t tapasivat olla. Tekiv\u00e4t yksinkertaista mutta maistuvaa tarjottavaa. Ehk\u00e4 se siit\u00e4kin syyst\u00e4 niin maistui, ettei joka p\u00e4iv\u00e4 ollut herkkuja esill\u00e4, mist\u00e4\u00e4n pikaruuasta, makeisista ja limuista puhumattakaan! Aterioiden v\u00e4lill\u00e4 oli selke\u00e4 taukoaika, terveeseen ruoansulatukseen hyv\u00e4ksi todettu. V\u00e4liajat kuluivat ahkerassa ty\u00f6nteossa taikka muissa puuhissa, varsinkin kes\u00e4isin, mutta my\u00f6s talvella. Sen lis\u00e4ksi ett\u00e4 mummo oli oivallinen keitti\u00f6henget\u00e4r, h\u00e4nt\u00e4 el\u00e4m\u00e4 oli valmentanut my\u00f6s huolehtimaan ihmisen muista ev\u00e4starpeista, el\u00e4misen kaikkinaisen kehityksen ja jaksamisen puolista.<\/span><\/p>\n\n\n\n

– Tulehan sie tytt\u00f6raiska miun kanssain t\u00e4nne keitti\u00f6\u00f6n. Istuppas tuoho hellajakkaralle niin mie haen siulle namia!<\/span><\/p>\n\n\n\n

Mummo kipitti ruokakomerolle, sielt\u00e4 kuului \u00e4\u00e4ni\u00e4, v\u00e4h\u00e4n kolinaa. Tullessaan mummolla oli kahvikupin tasetilla keko pikkuleipi\u00e4 ja viinimarjamehupullo k\u00e4dess\u00e4.<\/span><\/p>\n\n\n\n

– N\u00e4ist\u00e4h\u00e4n sie Maija niin tykk\u00e4\u00e4t, sy\u00f6h\u00e4n nyt monta kappaletta!<\/span><\/p>\n\n\n\n

– -Tietysti mie tykk\u00e4\u00e4n. muistathan sie mummo kun k\u00e4hvelsin kerran niit\u00e4 siun ruokakonttorin hyllylt\u00e4.<\/span><\/p>\n\n\n\n

– Joo, sen mie olen antanu anteeksi, el\u00e4 siek\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 muistele sit\u00e4 enemp\u00e4\u00e4. Sy\u00f6 nyt vain nuo murokakut ja juo mehua p\u00e4\u00e4lle, niin m\u00e4nn\u00e4\u00e4n sitten tuonne pirtin penkin \u00e4\u00e4reen. Mie harjaan nuo takut siun hiuksistais. Tietysti mie ymm\u00e4rsin sen pikkuleipien k\u00e4hvelt\u00e4misen. Teit\u00e4 on siun kotonas niin iso liuta mukuloita, ettei siin\u00e4 isosta limpustakaan pitk\u00e4\u00e4n piisaa purtavaa<\/span>. Eik\u00e4 teill\u00e4 paljon kakkuja leivota <\/span><\/p>\n\n\n\n

– Ei monesti. Onpa mukavaa ett\u00e4 sie ymm\u00e4rr\u00e4t k\u00f6yhyyvven, se tuntuu niin kurjalta. Koulussakin maha murisee tunnilla. Toiset tuijottaa pitk\u00e4\u00e4n. On niin kauan odotettava sit\u00e4 keittolan keittoa!<\/span><\/p>\n\n\n\n

-Tied\u00e4n tied\u00e4n rakas lapsi. Itsekin mie olen n\u00e4hny n\u00e4lk\u00e4\u00e4 pienen\u00e4, monet kerrat. Halla vei viljan, perunapelto musteni pakkasy\u00f6n\u00e4. Eiv\u00e4t pottujen mukulat sitten kasvaneet. Piti sotkea olkisilppua leip\u00e4taikinaan. \u00c4itill\u00e4 valuivat kyyneleet taikinatiinuun. Mutta mink\u00e4s mahdoit! Maha tuli kuralle siit\u00e4 olkileiv\u00e4st\u00e4, mutta \u00e4iti muistutti ett\u00e4 ennen oli pantu jopa pet\u00e4j\u00e4n kuoren ainetta leip\u00e4taikinaan ja siit\u00e4 vasta vatsa k\u00e4rsi! No, mukisematta sitten sy\u00f6tiin nauriita kaiken talvea ja odoteltiin kev\u00e4tt\u00e4. Nauriit olivat kyll\u00e4 maukkaita, varsinkin uunin hiilloksella paistetut, mutta kerettiin kyll\u00e4sty\u00e4 niihin. Kun kev\u00e4t tuli, keitettiin nokkosista keittoa, kaivettiin maasta voikukan paksuja juuria. Saatiin taas tuoretta kalaakin. Tuntui juhlalta saada sy\u00f6d\u00e4 kalakeittoa! Tietysti kiiteltiin vesiss\u00e4 silmin ruoasta, Luojan lahjoista. N\u00e4lk\u00e4 oli opettanut, ettei mik\u00e4\u00e4n ole itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4. Lehm\u00e4t, lampaat, hevoset p\u00e4\u00e4siv\u00e4t laitumelle. Nekin olivat yht\u00e4 iloisia kuin ihmiset tuoreesta ev\u00e4\u00e4st\u00e4. El\u00e4miseen tarvitaan ev\u00e4st\u00e4, ihmiset ja elikot, maan kasvitkin. – Mutta tulehan sie tytt\u00f6 nyt t\u00e4nne pirtin penkin luokse. Istu siihen permannolle, mie k\u00e4yn t\u00e4h\u00e4n penkille.<\/span><\/p>\n\n\n\n

– -Voi voi kun siun hiukses onkin pahassa takussa, t\u00e4t\u00e4 vyyhte\u00e4!<\/span><\/p>\n\n\n\n

–– Niin se on mummi, kun \u00e4itill\u00e4 on ne reumaattiset k\u00e4et, eik\u00e4 se muutenkaan ehtisi miun tukkaa kammata. Pikkusiskollakin on tukka kuin peikolla. Hiukset on ihan solmussa. Kun joskus koetan niit\u00e4 setvi\u00e4 se kiljuu kuin pikkuporsas. Sellanen tuotiin meille kes\u00e4possuksi, s\u00e4kiss\u00e4. Sisko kiljuu samalla lailla.<\/span><\/p>\n\n\n\n

— No niin, panehan sie silm\u00e4t nyt kiinni, \u00e4l\u00e4k\u00e4 pure mummon kinttuja jos mie vahingossa liikaa kiskaisen! Kerronkin t\u00e4ss\u00e4 samalla siulle siit\u00e4 kun olin pieni ja mentiin mets\u00e4\u00e4n marjaan. Mustikoita etsittiin, mutta tuli vastaan upea lakkasuo. Niin olivat m\u00e4tt\u00e4\u00e4t keltaisenaan mehukkaita muuraimia. Innoissaan \u00e4iti meni kuin mik\u00e4kin eteenp\u00e4in. Mutta sitten? Oli iso karhuemo kahden poikasen kanssa samoissa hommissa. Onneksi karhuilla oli niin herkulliset ev\u00e4\u00e4t, ett\u00e4 eiv\u00e4t huomanneet ehk\u00e4 maammoa. Tuuli k\u00e4vi niin ettei ihmisen haju k\u00e4ynyt niitten sieraimiin. Maammo hiipi hiljaa takaisin, m\u00e4rk\u00e4 sammal vaimensi \u00e4\u00e4net<\/span>.<\/p>\n\n\n\n

– No mummi, selvisittek\u00f6 siit\u00e4 ehjin nahoin?<\/span><\/p>\n\n\n\n

– Milt\u00e4s nyt n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, t\u00e4ss\u00e4h\u00e4n mie istun! Kyll\u00e4 meit\u00e4 pelotti niin ett\u00e4 hampaat kalisi, siis ainakin miulla. Mutta joku tiesi kertoa, ett\u00e4 kun karhut sy\u00f6 paljon makeita marjoja niille tulee sokerihumala eik\u00e4 ne ole parhaimmillaan hoksottimissaan! Ne on ku k\u00e4nnis!<\/span><\/p>\n\n\n\n

– Joo, niinkuin mie nyt kun s\u00f6in siun pikkuleipi\u00e4s, alkaa nukuttaa. Siun tarinas on niin mukavia kuulla. Vaikka pelottavaa kuulla karhuista!<\/span><\/p>\n\n\n\n

– Tytt\u00f6seni, el\u00e4m\u00e4 on t\u00e4ynn\u00e4 sit\u00e4 ja t\u00e4t\u00e4. Monen mutkan takaa astuu esille vaikka mit\u00e4. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on tarpeen tietysti ruoka ja kaikki el\u00e4misen jutut, mutta ne eiv\u00e4t silti riit\u00e4. Paljon sisua ja sitkeytt\u00e4 on mummoltakin kysytty. Kovia iskuja on kohtalon k\u00e4si ly\u00f6nyt. Itku auttaa kun surut s\u00e4rkev\u00e4t syd\u00e4nt\u00e4. Kyyneleet ovat kuin puro jota pitkin virtaa pois paljon pahaa oloa.<\/span><\/p>\n\n\n\n

– Mummi, kyll\u00e4 miekin olen itkeny monesti aikalailla, vaikka pieni oonkin. Kerrankin mie istuin rantakivell\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4 illassa kun vett\u00e4 satoi ja mie kastuin. Itkin \u00e4\u00e4neen kun kukaan ei ollut kuulemassa. Sanoin ett\u00e4 tule enkeli ja vie minut pois t\u00e4st\u00e4 kylm\u00e4st\u00e4 pahasta maalimasta! Kukaan ei v\u00e4lit\u00e4 kun ne kiusaa koulussa ja pihalla ja kotonakin. Se on niin kamalaa kestett\u00e4v\u00e4ksi kun ne haukkuu vaikka mill\u00e4 pilkkanimill\u00e4. Itke\u00e4 ei silloin saa, muutenkin ne nauraa ja hirnuu p\u00e4in naamaa\u2026<\/span><\/p>\n\n\n\n

– Voi tytt\u00f6parka, en mie tienny ett\u00e4 siulla on tuollaista taakkaa, eik\u00e4 kukaan puutu eik\u00e4 puolusta!<\/span><\/p>\n\n\n\n

– Ei niin kukaan, mummo – ja siksi mie olen n\u00e4in surullinen. Ei huvittaisi t\u00e4m\u00e4 el\u00e4minen. Taidan olla ihan tyhj\u00e4n pantti? Sellanen kuin se sadun Tuhkimo. Miekin aina likainen, tukka takussa, k\u00e4det tiskaamisesta turvoksissa ja aina sit\u00e4 haukkumista!<\/span><\/p>\n\n\n\n

– Kuules tytt\u00f6seni, et sie ole tyhj\u00e4n pantti ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n tiskir\u00e4tti! Joudut kyll\u00e4 raatamaan liikaa kotihommia. Teit\u00e4 on iso perhe, \u00e4iti sairastaa, sie tytt\u00f6parka jouduit keitti\u00f6piiaksi, siivousluudaksi, pyykk\u00e4riksi, voi voi! Koeta nyt vain kest\u00e4\u00e4, ei el\u00e4minen t\u00e4h\u00e4n lopu. Luoja loi siut sellaseks miksi oli ajatellu. Kun kasvat ymm\u00e4rr\u00e4t enemm\u00e4n. Kun oot iso Maija niin moni asia on ihan toisella mallilla! Mie rukoilen siulle varjelusta ja enkeleit\u00e4, ettet anna paholaisen kuiskutuksille periksi. Usko nyt ett\u00e4 sie oot Luojalle yht\u00e4 rakas kuin toisetkin. H\u00e4\u00e4n pitt\u00e4\u00e4 siusta lukua ja auttaa!<\/span><\/p>\n\n\n\n

– Kiitos mummo, sie oot niin hyv\u00e4 ja mukava ihmine? Sie taijat v\u00e4litt\u00e4\u00e4 miusta jonkin verran?<\/span><\/p>\n\n\n\n

– Voi rakas lapsi, nyt meille tuli hoppu! Tuo hein\u00e4pellon v\u00e4ki tarvii sen p\u00e4iv\u00e4kahvinsa! L\u00e4heth\u00e4n sie miun kanssa kantamaan tuota pullakoppaa!<\/span><\/p>\n\n\n\n

Mie otan t\u00e4n kotikaljap\u00e4nik\u00e4n, niill\u00e4 on janokin kun helle paahtaa!<\/span><\/p>\n\n\n\n

Kyll\u00e4p\u00e4 oot nyt n\u00e4tti kun on siistit letit tukassas! Menn\u00e4\u00e4n!<\/span><\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Muistojeni galleriasta, jatkuu. . .<\/strong> 11.6.2021<\/span><\/h2>\n\n\n\n

OSA 3 – Jumalan hyvyyden suojassa!<\/span><\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Jokaisella meill\u00e4 on asioita, jotka j\u00e4\u00e4v\u00e4t erityisesti mieleen? Minulle nousi taas n\u00e4kym\u00e4 er\u00e4\u00e4st\u00e4 kuulemastani tapauksesta. Se oli niin koskettavaa lajia, ett\u00e4 olen sen julkistanut jo kolmessa kirjassani. ( Ilon ikkunoita -ihmeiden ovia 2012, Suomi99- mit\u00e4 edess\u00e4 2017, ja viel\u00e4 kirjassani 3. maailmansota-kyll\u00e4 vai ei, 2020)<\/span><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure><\/div>\n\n\n\n

<\/h2>\n\n\n\n

Katkelma kirjasta 3. maailmansota – kyll\u00e4 vai e? (2020), sivut 92-93<\/p>\n\n\n\n

Iankaikkisten k\u00e4sivarsien suojassa<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Herramme Jeesus puhui, liittyen Jerusalemin tulevaan tuhoon ja kohtaloon.<\/span><\/p>\n\n\n\n

\u201dJerusalem, Jerusalem, sin\u00e4 joka tapat profeetat ja kivit\u00e4t ne, jotka ovat sinun tyk\u00f6si l\u00e4hetetyt. Kuinka usein min\u00e4 olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiens\u00e4 alle! Mutta te ette ole tahtoneet.\u201d<\/strong> (Matteus 23:37)<\/span><\/p>\n\n\n\n

Kerrotaan, ett\u00e4 kerran er\u00e4\u00e4n maatalon pihapiiriss\u00e4 syttyi tulipalo. Oli paahtavan kuuma loppukes\u00e4n p\u00e4iv\u00e4. Ihmiset ja el\u00e4imet olivat helteen alla<\/span><\/p>\n\n\n\n

Pihapiirin rakennukset muodostivat tyypillisen suljetun sis\u00e4pihan. Ja koska ruoho oli kuivaa, palo eteni nopeasti. Piha-alueella tepasteli tavan mukaan kanoja. Oli my\u00f6s pieni\u00e4 keltaisia ripuja. Kun tuli eteni, savu t\u00e4ytti ilman, kanat joutuivat paniikkiin, Kissat ja koirat olivat jo aikaa sitten loikkineet pakosalle, mutta kanat kaakattivat h\u00e4diss\u00e4\u00e4n. Pienet tiput s\u00e4nt\u00e4iliv\u00e4t ristiin, rastiin piipitt\u00e4en pienell\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n. Kun emokana kuuli poikastensa \u00e4\u00e4nen, se kutsui niit\u00e4 tutulla emon \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n. Sen kuullessaan ne piipersiv\u00e4t suoraan emonsa luokse. T\u00e4m\u00e4 levitti siipens\u00e4, ja niiden alle poikaset vavisten tarttuivat suojaan.<\/span><\/p>\n\n\n\n

Mit\u00e4\u00e4n ei ollut juuri teht\u00e4viss\u00e4. Tulen armoton vihollinen saavutti lopuksi jokaisen neli\u00f6n piha-alueella. Kanaemo ei osannut valita mit\u00e4\u00e4n suuntaa. Joka taholla oli vain savua ja korventavaa kuumuutta. Tuli tarttui tietenkin kanaemon h\u00f6yheniin, savu tainnutti sen, se tukehtui ja kuoli.<\/span><\/p>\n\n\n\n

Lopuksi v\u00e4ki sai palon hallintaan, ettei se levinnyt rakennuksiin. Kun muutamia kytevi\u00e4 pes\u00e4kkeit\u00e4 tutkittiin, joku potkaisi mustaa savuavaa m\u00f6ykky\u00e4. Mik\u00e4 se oli? Sen alta l\u00e4hti viipottamaan joukko keltaisia tipuja. Ne piipittiv\u00e4t h\u00e4t\u00e4isell\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4, juosten sinne t\u00e4nne sekop\u00e4isin\u00e4. El\u00e4vi\u00e4 pieni\u00e4 tipuja? Tulipalon per\u00e4st\u00e4, savun keskelt\u00e4? Kuinka se oli mahdollista. Musta m\u00f6ykky oli niiden emokana. Se oli ihan varmasti kuollut, ei elon merkki\u00e4k\u00e4\u00e4n. Mutta niin oli, ett\u00e4 sen poikaset olivat s\u00e4\u00e4styneet. Emon siipien suojissa. Emo oli antanut henkens\u00e4 poikastensa edest\u00e4. Sen suojelusvaisto oli her\u00e4nnyt, se v\u00e4litti poikasistaan.<\/span><\/p>\n\n\n\n

Herramme Jeesus oli tullut ratkaisevaan hetkeens\u00e4. H\u00e4n oli julman ja kollektiivisen vihateon kohteena, uhrina. H\u00e4net tuomittiin.<\/span><\/p>\n\n\n\n

– Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse! <\/strong><\/em>– kansa oli huutanut. Pahuus ja viha sai (n\u00e4enn\u00e4isen) voiton. H\u00e4net n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ristill\u00e4. K\u00e4det ja jalat on nauloilla puuhun iskettyn\u00e4. H\u00e4n kuolee kuin rikollinen, roomalaisten k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kuolemantuomion tavalla, ristille h\u00e4v\u00e4istyn\u00e4. Kahden rikoksista tuomitun v\u00e4liss\u00e4. Vaikka Pilatus, roomalainen p\u00e4\u00e4t\u00f6svallan k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 ei todennut ainuttakaan syyt\u00e4 kuolemantuomiolle. \u201dEn l\u00f6yd\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n syyt\u00e4..\u201d<\/strong><\/em> Kiistaton oikeusmurhan n\u00e4ytt\u00f6.<\/span><\/p>\n\n\n\n

Niin piti tapahtua. Jeesus oli suostunut t\u00e4h\u00e4n k\u00e4rsimykseen ja kuolemaan. H\u00e4n otti kantaakseen ihmiskunnan synnit, pahuuden, kaikki kamaluudet. H\u00e4n s\u00e4lytti ne p\u00e4\u00e4llens\u00e4, sen pahuuden tuomion, joka ihmisille itselleen olisi langennut. H\u00e4n kantoi tuomion, ett\u00e4 me saisimme armahduksen.<\/span><\/p>\n\n\n\n

Kuolemansa keskell\u00e4 h\u00e4n jo armahti. Toinen ristill\u00e4 riippuva ry\u00f6v\u00e4ri sanoi: Herra muista minua kun tulet valtakuntaasi!<\/em> H\u00e4n sai lupauksen armahduksesta. Synnin, pahuuden ja kirouksen valta oli murtumassa.<\/span><\/p>\n\n\n\n

Ja vaikka Jeesus kuoli, astui alas tuonelaan, H\u00e4n nousi kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Ei voinut kuolema h\u00e4nt\u00e4 sitoa ja vangita. Rakkaus oli voittanut vihan. Hyvyys oli kukistanut pahuuden. Vihan liekit olivat sammuneet. Yl\u00f6snousemuksen aamu. Ihmiskunnan uuden ajanjakson alku.<\/span><\/p>\n\n\n\n

Rakkaus \u2013 Jumalan \u00e4\u00e4ret\u00f6n ja Ikuinen sellainen? Se tahtoo suojata ihmisten el\u00e4m\u00e4\u00e4. Se kutsuu, huhuilee kuin kanaemo poikasia luokseen. Siipiens\u00e4 alle turvaan vaarojen keskelt\u00e4. Tuomion tulenkin keskelt\u00e4. T\u00e4t\u00e4 Jeesus tarkoitti vertauksessaan kanaemosta.. H\u00e4n olisi tahtonut (ja aina tahtoo) puolustaa ihmisi\u00e4 vaarojen ja pahan uhatessa. Mutta enimm\u00e4kseen h\u00e4net torjutaan. Ei noteerata, ei kelpuuteta. Ihminen viestitt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 p\u00e4rj\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 omillaan! Valinta on vapaa. Mutta viisautta on ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 omien voimien rajallisuus, vahvimpienkin valtiaiden katoavaisuus. Viisautta on antaa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 parhaimpaan turvaan.<\/span><\/p>\n\n\n\n

—————————————————————————————<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Aamut – ihana kes\u00e4aamu!<\/span><\/h2>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

1963<\/span><\/strong><\/p>\n\n\n\n

Tyyni j\u00e4rven pinta heijastaa sinisen taivaan avaruutta. Kaukana toisella rannalla vaarat v\u00e4lkkyiv\u00e4t nousevan auringon kultaa, l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4t saaret ovat kuin laivoja jotka ankkurissa veden syliss\u00e4<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n

Rannan kaislikossa sorsa\u00e4iti tekee matkaa, vanavedess\u00e4\u00e4n kahdeksan pikkuruista untuvapalleroa. Emo antaa varoittavan \u00e4\u00e4nen, ja kohta poikaset vet\u00e4ytyv\u00e4t tiiviisti emonsa kylkeen.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Rantakivill\u00e4 hyppelev\u00e4t v\u00e4st\u00e4r\u00e4kit pyrst\u00f6t keikkuen, yl\u00f6s-alas-yl\u00f6s-alas. V\u00e4reilev\u00e4n vedenpinnan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 sudenkorennot suorittavat lentoharjoituksiaan, kauempana kivisell\u00e4 luodolla lokit mekastavat. Tietysti k\u00e4ki kukkuu, kertoo kes\u00e4n!<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Naapurin vanha pari on liikkeell\u00e4. Pappa soutaa verkkaisesti, pit\u00e4\u00e4 taukoja, airot ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4. Mamma pitelee per\u00e4\u00e4 melan kanssa. Airojen synnytt\u00e4m\u00e4 veden loiske ja liplatus kiirii tyynen veden pintaa pitkin, vaimea juttelu sulautuu hiljaiseen aamuun. K\u00e4viv\u00e4t kokemassa katiskan. Oli siin\u00e4 jokunen kala, ne tuntuivat s\u00e4tkiv\u00e4n veneen pohjalla korissa. Katiska lensi narun ja kohon kanssa uudelleen veteen. Se taisi olla ilmeisen hyv\u00e4 apajapaikka?<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Joskus mamma kiikutti isoja ahvenia ja hauen sinttej\u00e4 meille naapuriin. Sanoi, kun teill\u00e4 on niin monta suuta sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4! Nyt he – kunnioittaen pyh\u00e4aamun kes\u00e4rauhaa – soutelivat hissukseen venevalkamaansa. Kissa naukui laiturilla. Odotti tuoretta aamiaistaan. Veneen kokka kolahti rannan kiville ja sitten hiekkaan.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ihana kes\u00e4aamu!<\/span><\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kokonainen t\u00e4ydellinen annos t\u00e4ytt\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, ihanuudessaan. Istuin tutulla rantakivell\u00e4. Varpaat ulottuivat veteen. Pikkukalojen parvi s\u00e4ps\u00e4hti, uivat kauemmas, sitten palasivat takaisin tutkailemaan varpaitani. Pudotin muutaman leiv\u00e4nmurusen esiliinani taskusta. Heti isommat kalat keksiv\u00e4t saaliin ja hyppiv\u00e4t pintaan niit\u00e4 t\u00e4ht\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n

Upea suomalainen kes\u00e4aamu<\/span>. <\/strong><\/p>\n\n\n\n

Sanat kalpenevat, h\u00e4pe\u00e4v\u00e4t arkisuuttaan jos sit\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 kuvailla. Takana on talvi, kylmyys, pimeys, pakkaset. Kaamoksen ankeuskin. El\u00e4m\u00e4 hyisess\u00e4 otteessa. Aurinko kaukana, ihminen k\u00e4pertyneen\u00e4 keh\u00e4\u00e4ns\u00e4. Ehk\u00e4 juuri siit\u00e4 syyst\u00e4, varsinkin alkukes\u00e4n hetket, aamuhetket\u2026 ovat? <\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ovatko aamut<\/span> p\u00e4iv\u00e4n parhaat hetket? Vai onko ilta aamua viisaampi, kuten vanha sanonta v\u00e4itt\u00e4\u00e4? Kovin monille aamut ovat varsin kiireist\u00e4 aikaa! Hyv\u00e4 kun ehtii h\u00f6rp\u00e4t\u00e4 kupin kahvia tai lusikoida naamaansa purkin jugurttia. Naisilla kuluu aikaa peilin edess\u00e4. Lapsiperheiss\u00e4 on senp\u00e4iv\u00e4inen sutina ja s\u00e4pin\u00e4. H\u00e4t\u00e4inen hosuminen leimaa aamuja. Yleisesti. Ett\u00e4k\u00f6 p\u00e4iv\u00e4n paras hetki?<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Toki monet otta<\/strong>vat rauhallisesti. Keitt\u00e4v\u00e4t puuroa, sy\u00f6v\u00e4t sit\u00e4 marjojen kanssa. Toteuttavat teesi\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n – t\u00e4rkeimm\u00e4st\u00e4- ateriasta<\/em>. Nauttivat terveysjuomia, tankkaavat viimeisen p\u00e4\u00e4lle. Silm\u00e4ilev\u00e4t aamun lehte\u00e4, ehk\u00e4 teeveen aamu-uutisia. <\/strong><\/p>\n\n\n\n

Erikseen sitten ovat el\u00e4kel\u00e4iset, ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4t ja muut, joilla aamuun ei liity – ainakaan tulipalokiirett\u00e4. On mahdollisuus aloittaa uutta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 hitaalla vaihteella, kuulostellen.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Aamu on uusi mahdollisuus,<\/span> sanotaan, mutta harvemmin sit\u00e4 kait niin miellet\u00e4\u00e4n?<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kaikille se ei ole kiva juttu. Joillekin aamut ovat kamalinta aikaa. Ei tahtoisi avata silmi\u00e4, ei nousta, ei astua ankeaan arkeen! Stressin sy\u00f6vereiss\u00e4 el\u00e4minen on painajaista 24 h – 7 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 viikossa. Aamulla huokailee, jospa jo olisi ilta! Illalla toivoo ettei aamu tulisikaan. Ja y\u00f6ll\u00e4 painajaiset her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t, hiki virtaa, olo on kaamea. Taas ja taas yksi kiduttavana odottava p\u00e4iv\u00e4! Mik\u00e4 siihen avuksi?<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ehk\u00e4 joillekin ty\u00f6ss\u00e4k\u00e4yville perheen\u00e4ideille iltahetki on paras? Likaiset astiat kolisevat tiskikoneessa, pyykkivuori py\u00f6rii pesukoneessa. Aamua varten lasten vaatteet ja keng\u00e4t ja reput on valmiina. Iltasatu on luettu, j\u00e4lkikasvu unten mailla. On hetkinen aikaa itselle, tai sitten se hetki uuvahtaa. Silm\u00e4luomet painuvat kiinni, lehti putoaa naamalle. Kello on viritetty soimaan. Uusi aamu odottaa, uusi ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4, uudet asiat.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Jos ihminen el\u00e4\u00e4 noin 80-vuotiaaksi, siihen matkaan sis\u00e4ltyy rapia m\u00e4\u00e4r\u00e4,<\/strong><\/p>\n\n\n\n