38 vuotta sairastanut paranee

Osa 2 – 38 vuotta sairastanut – paranee!

Herra, minulla ei ole ketään!”

Uusi Testamnetti, Johanneksen evankeliumi, 5. luku, KR /1938)

Tässä parantumistapauksessa on kyseessä mies, joka oli potenut vaivaansa kolmekymmentä kahdeksan vuotta. Pitkä aika! Hän oli liikuntakyvytön, siis halvaantunut. Vietti pitkiä ja pitkäveteisiä päiviään samassa paikassa, jossa oleili muitakin sairaita. Paikka oli Betesdan lammikko, allas – jonka reunalla oli viisi pylväshallia. Siellä makaili suuri joukko sokeita, rampoja ja halvaantuneita. He kaikki odottivat ihmettä. Kerrottiin, että enkeli astui aika ajoin alas ja kuohutti veden. Joka siihen ensimmäisenä astuisi, parantuisi. Tämä pieni toive piti sairaita odottamassa, päivästä päivään, vuodesta toiseen.

Tuona onnen päivänä Jeesus liikuskeli paikassa. Hän näki erityisesti tämän halvaantuneen miehen. Jeesus tiesi hänen jo kauan sairastaneen. Tämä päivä muuttaisi kaiken! Jeesus kysyi:

Tahdotko tulla terveeksi?

(Mies ei ryhtynyt turhiin puheisiin. Ei sanonut, että tyhmä kysymys! Kaikkihan täällä tahtovat tulla terveiksi.)

Hän vastasi:

Herra minulla ei ole ketään, joka siirtäisi minut lammikkoon kun vesi on kuohutettu. Enkä ehdi. Aina toiset ehtivät ennen minua!

Puheet paljastivat, että halvaantunut poti myös masentunutta mieltä ja karua yksinäisyyttä. Ei ketään – ei ketään!Kuka mahtoikin hänet sinne pylväskäytävään aamuisin kuljettaa, iltaisin taas pois? Kuljettajalla ei ollut päivisin aikaa auttaa. Tai miesparka milteipä asusteli siellä? Halvaantunut suorastaan hätkähti, kun kuuli sanat:

Nouse, ota vuoteesi ja kävele!

Mikä radikaali käsky? Mutta sanoissa oli voima, uutta luova elämän energia. Niinpä liki 40 vuotta toimettomina olleet jalat saivat yliluonnollisen kyvyn. Ne alkoivat toimia. Iloissaan hän käveli, kantoi vuodemattoaan.

Sattui kuitenkin olemaan juutalaisten pyhäpäivä, sapatti, eikä minkään sortin työtä saanut tehdä. Kävelemään noussut ei ollut sidottu sääntöihin. Kuka ei kävelisi, jos olisi toivonut sitä yli 38 vuotta?? Hän herätti huomiota, ja sitten alkoi uskonnollinen kuulustelu:

– Nyt on sapatti, eikä sinun ole lupa kantaa vuodetta!

Tämä epäinhimillinen ja absurdi asetelma! Yli 38 vuotta sairastanut oli saanut terveyden!

Eikö ollut siis aihetta iloon? On pidettävä räikeänä ihmisyyden aliarviointina, että uskonnolliset säännöt sanelivat sen, milloin ihminen saa parantua? Tästä vääristymästä Herramme Jeesus joutui tavan takaa muistuttamaan!

”Kuka teistä on se mies, joka ei, jos hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu siihen ja nosta sitä ylös? Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin lammas! Sentähden on lupa tehdä sapattina hyvää.” (Matteus 12:11-12, KR1938)

Finaali?

Sen jälkeen Jeesus tapasi hänet pyhäkössä ja sanoi hänelle: ”Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi.”
Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille, että Jeesus oli hänet terveeksi tehnyt.
Ja sentähden juutalaiset vainosivat Jeesusta, koska hän semmoista teki sapattina. ”

(Johannes 5:14-18, KR 1938)

Eikä vain vainonneet Jeesusta, vaan pahempaa?

Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös….”

Mitä me tästä opimme, jos tahdomme? Jos ”uskonnot” ovat pelkkiä sääntöjen kokoelmia, ne ovat jopa tappavaa ja murhaavaa tasoa. Että onko silloin Jumala niissä mukana?

Ei tarvitse sanoa. Siksi koskaan ei pidä arvostella eikä syyttää Jumalaa – sellaisista seikoista – joissa näkyy raadollisten ihmisten alkukantaista vihaa, murhanhimoa, ihmisyyden polkemista. Sellaista vastaan oli Herramme Jeesus. Ja sitä Hän on edelleen!

(Tämä iloisia uutisia osa 2 (blogi) on julkaistu alunperin US:n Puheenvuorossa. Mutta sensuroitu sieltä pois ylläpidon toimesta.)

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mlhie2/iloisia-uutisia-best-wishes-2/

Iloisia uutisia jatkuu- osassa 3

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *