18 vuoden piina päättyi!

Ihmeitä tekevä Jumalan voima!

Herramme Jeesuksen päivinä 2000 vuotta sitten, lääketiede oli lapsenkengissä, mitä tulee nykyiseen tasoon.  Monet sairaudet jäivät hoitamatta, kuolema kohtasi. Silti sairaudet olivat ihan todellisia ongelmia, eivät mitään luulotautia tai psykosomaattisia oireistoja.

Kuten esimerkiksi sokeus taikka halvaustila. Kaikkihan sellaisen näkivät ja tiesivät! Kuka nyt jaksaisi ”näytellä” sokeaa kaiken ikänsä? Kuten sokeana syntynyt mies, josta blogissani: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mlhie2/iloisia-uutisia-best-wishes/

Ihmeparantumisia ei aina selitä edes parantuneen usko. Uskottelusta ei ollut kysymys, eikä itsesuggestiosta niissä tapauksissa kun Jeesus paransi spontaanisti ja yllätyksellisesti.  Kuten tapaus Betesdan lammikon mies, blogissani https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mlhie2/iloisia-uutisia-best-wishes-2/

Toki avun pyytäjän usko oli relevantti tekijä monessa parantumisessa.

  • Usko näet kunnioittaa Jumalaa, ja vastavuoroisesti – –
  • Jumala kunioittaa sitä joka Häneen uskoo, pitää Häntä totena!

Jeesus itse muistutti tästä näin: (Matteus 7:8-11, KR1938)  

” Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.

Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää,  taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen?

Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat! ”

Sinänsä se, että Jumalan voima tekee ihmeitä, synnyttää uutta – ei ole utopiaa.  Me näemme ihmeitä kaiken aikaa. Elämän ihme vaikuttaa koko luomakunnassa!  On asioita, joita emme voi selittää emmekä vangita. Kuka voisi vangita tuulen voiman? Ei ole keksitty keinoa. Niinpä taifuunit, tornadot, hirmumyrskyt tuovat tuhoa ja tuskaa yhä uudelleen.

Kun ihminen ei kykene luonnonvoimiakaan hallitsemaan, niin kuinka ihminen kykenisi sanelemaan rajoja Kaikkivaltiaalle Jumalalle?  Se on yhtä mahdotonta kuin koettaa tyhjentää valtameriä pikkulusikalla?  Taikka koettaa laskea kaikkia universumin tähtiä ja planeettoja! Mahdotonta!

Mahdotonta on siis pienen kuolevaisen savi-ihmisen selittää Jumalan voiman rajoja ja ilmenemisiä. Hän, kaiken olevaisen luoja, elämän antaja ja ylläpitäjä – toimii.  Itsekin olen nähnyt ja kokenut monenlaisia asioita taivastielläni yli 48 vuoden aikana, ihmeitäkin – joita ei voi muutoin selittää! – Olen kaiken keskellä oppinut nöyrästi kunnioittamaan Häntä!  Olen onnellinen; autuas Hänen hyvän ikuisen rakkautensa suojissa. Mitä parempaa voisi ihminen toivoa?  Mitä terveysasioihin tulee, niihinkin on liittynyt seikkoja, joissa selityksensä on vain käsittämätön ihme. . . .

Ihmeitä siis on ja tapahtuu. Mutta näinä kristillisten eksytysten lopunaikoina on oltava hereillä.  Jo vuosia ja vuosikymmeniä sairaiden parantumista on puuhattu kristillisten bisneksien ja huijausten kanssa. Se on tuttua juttua Suomessakin. Mitään sensaatiota ei tule nostaa sillä, että Jumala parantaa sairauksia. Se on yksi osa Jumalan antamaa ilosanomaa, ihmiskunnalle. Kaikkein tärkein ”paraneminen” on se, että ihminen vapautuu synnin syövästä, ja saa lahjaksi iankaikkisen elämän!

18 vuoden piina ja kärsimys päättyi yllättäen! (Luukas 13:10-13, KR1992)

Tämä seuraava parantumistapaus osoittaa sellaista, jossa parantumisen kohde ei ilmentänyt mitään näkyviä ja erityisiä uskomisen merkkejä. Hän sai terveyden lahjan yllätyksenä!

Jeesus oli sapattina eräässä synagogassa opettamassa. Siellä oli nainen, jota kahdeksantoista vuotta oli vaivannut sairauden henki. Hänen selkänsä oli pahasti köyryssä, eikä hän kyennyt suoristamaan itseään.

Nähdessään hänet Jeesus kutsui hänet luokseen ja sanoi: »Nainen, olet päässyt vaivastasi.» Hän pani kätensä naisen päälle, ja heti tämä oikaisi selkänsä ja ylisti Jumalaa. ”

Voin vain pohtia, millaisia fiiliksiä oli ollut tällä naisella?

Tehtävissäni vanhusten ja geriatristen potilaiden hoitajana, omaa sisintäni murehdutti usein se, että nämä kroonikot olivat pääsääntöisesti apaattisia tapauksia.  Pitkään sairastaneen elämänpiiri voi olla jopa niin ankea, ettei edes yhtä ainoaa läheistä ihmistä tai ystävää ole olemassa!  Sitä vähemmän, mitä ikääntyneempiä sairaat ovat. Lapset ovat kaukana, jopa toisella laidalla maapalloa! Ystävien rivit ovat harventuneet sitä mukaa, kuin hautakumpuja on noussut kalmistossa!

Monesti vain tuttu hoitaja on ainoa ihmiskontakti. Ja hoitajien kiireet ja aikataulut tietäen, jos potilas taikka kotihoidon asiakas saa osakseen pienen hukkuvan tuokion päivässä – mitä se kertoo? Fyysisen sairauden kaverina on siis usein masennus. Henkinen lamaantuminen, kuin kuolema. Elämisen ilo, toivo, motiivit ovat kuihtuneet ja rauenneet. Mitä sellainen ”elämä” on? Usein kuin kuivuudessa kituva kukka taikka kasvi. . .

Tässä tapauksessa kerrotulla naisella oli vielä sellaista kuntoa, että hän pääsi ihmisten ilmoille. Meni sapattina synagoogaan. On arvattavaa, että hän siellä kerta toisensa perästä esitti Jumalalle hiljaisia äänettömiä rukouksia. Hän oli jo sopeutunut vaivaansa? Silti se oli läsnä jokaisena päivänä, synnytti rajoituksia normaaliin elämään. Kukapa tahtoisi olla koukistuneessa tilassa, voimatta suoristaa selkäänsä?

Sitten se tapahtui, yllättäen. Jeesus tuli kohdalle, kutsui hänet erilleen ihmisten joukosta, lausui uutta luovaa sanat: : »Nainen, olet päässyt vaivastasiNiin se tapahtui.

Kun Jumalan voima; energia on liikkeellä, ja kun sanat ovat Jumalan aivoituksista nousseita, niissä on ihmeitä tekevä voima! Jotkut tietämättömät selittävät sitä magiaksi, kun eivät tunne asioita. Sisällisesti. Ja toki magiaakin maailmassa on, mustaa maagisuutta pilvin pimein. Enimmin ihmisten korvien välissä . . .

Tämä nainen, 18 vuotta sairastanut – oli kuitenkin ympäristössään tuttu tapaus. Kirkkaalla päivänvalolla, synagoogassa – kaikkien silmien alla tapahtunut ihme oli muuta kuin paholaisen magiaa. Kiitos ja kunnia Jumalalle! Valkeuden voima katkaisi pimeyden ja sairauden kurimuksen!

Jumala ei katso aikaa eikä paikkaa, kun parantumisen ihme on läsnä. Tämä nainen parantui sapattina synagoogassa. Ulkokultainen, tekohurskas kampanja alkoi: Synagogan esimies sanoi:

»Viikossa on kuusi päivää työtä varten, tulkaa silloin parannettaviksi älkääkä sapattina.»

Herra vastasi: »Te tekopyhät! Jokainen teistä kyllä päästää sapattina härkänsä tai aasinsa kytkyestä ja vie sen juomaan.

Tätä Abrahamin tytärtä on Saatana pitänyt siteissään jo kahdeksantoista vuotta. Eikö häntä olisi saanut päästää vapaaksi sapatinpäivänä?»

Mutta että onko Jumalan voima ja valtuudet parantaa ihmisiä loppunut, kadonnut? Ei, eihän toki. On aivan varmaa, että tälläkin hetkellä on lukematon joukko sellaisia ihmisiä, jotka ovat eri tavoin sidottuina vaivoihinsa. Sisällisiin siteisiin taikka jopa kroonisiin sairauksiin. Sellaisiinkin, joihin moderni lääketiede ja hoidot eivät tunne ratkaisua. Kuka inhimillinen ihminen voisi olla se, joka masentaa kärsivän toivoa?

Naisen kohdalla kyyninen synagoogan esimies oli sellainen hyypiö. Mutta onneksi hänen pahuutensa ei voinut taikoa sairautta takaisin!

Tämä teksti on alunperin julkaistu Uusi Suomi -Puheevnuoro-foorumilla.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mlhie2/iloisia-uutisia-5-18-vuoden-piina-loppui/

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa