Osa 3 – Vapaaksi synnistä ja syyllisyydestä!
Iloista asiaa syntisille!
Samoin kuin Herramme Jeesuksen palveluksen puitteissa näkyi valoa, iloa ja toivoa yhteiskunnan huono-osaisille, sairaille ja monin tavoin sivussa oleville,
– samoin tuli esille se iloinen uutinen, että ihminen voi päästä vapaaksi synneistä, synnin orjuudesta ja siteistä, sekä syyllisyydestään! Tämä vallankumouksellinen käänne ja asia olikin yksi niistä, joista Jeesusta syytettiin – ja lopuksi tuomittiinkin. Ristillä. Meidän ja koko ihmiskunnan syntikysymyksen ratkaisemiseksi. Hän otti kantaakseen syntien tuomion, että jokainen joka tahtoo? – saisi lahjaksi armahduksen, vapautuksen ja oikeuden Jumalan valtakunnan kansalaiseksi!
Syntikysymys? Jumalan valmistama ratkaisu.
Vaikka Suomessakin on jo satoja vuosia ollut esillä ne perusasiat, joita Raamattu sisältää syntikysymyksestä – jopa ihan omalla äidinkielellämme – on valitettavan runsaasti sekavaa opetusta liikkeellä! Syntikysymystä kun ei ratkaista ihmisten ”mielipiteillä”, saati siten että toiset syntiset (omasta mielestään paremmat?) toimisivat toisten syntisen ”tuomareina”.
Pelkkä ajatuskin on naurettava? Kuinka voisi sokea sokeaa taluttaa? Kuinka toinen rikollinen voisi toimia toisen rikollisen syyttäjänä ja tuomarina? Ei todellakaan!
Niinkuin maallisessakin järjestelmässä, Laki on laki, ja lain rikkojat – todistetusti syylliset – astuvat legitiimin tuomioistuimen tutkittavaksi ja tuomittavaksi. Tämä pätee myös asetelmassa: syntiset ihmiset ja Jumalan lahjomaton oikeus.
Jokainen ihminen on lopuksi Jumalan oikeudenmukaisen tuomioistuimen edessä. Vastaamassa – omasta elämästään – sen sisällöstä ja valinnoista. Jos asiat jäävät niin rempalleen, että ne tutkitaan vasta ”viimeisellä tuomiolla” – se on erittäin paha status.
Sitä varten jokainen viisas koettaa päästä ”sovintoon” Jumalan kanssa hyvissä ajoin, tämän elämän päivien aikana. Koska ratkaisu on jo valmis. Jeesus kuoli ristillä, tuomittuna ihmiskunnan synneistä. Ja Hänellä on valta armahtaa, päästää synnin tuomion alta vapauteen. Tämä on se varsinainen ”ilosanoma”, jota taivaan enkelit julistivat 1. joulun aikana:
”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja!” Vapauttaja! (Luukas 2:11, KR1938)
Syntikysymys? Jeesus, apostolit ja Uuden Testamentin opetukset?
”Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla,mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaaksi.” (Roomalaiskirje 3:23-24)
Jumalan edessä kaikki ihmiset ovat ns. samalla viivalla syntikysymyksessä. Maailmassa ei ole ollut yhtä ainoaa 100% täydellistä ja pyhää ihmistä. Siis Pyhän Jumalan silmissä.
Ainoastaan Jeesus, Jumalan Poika, ihmiseksi syntynyt – voitti kaiken pahuuden ja kiusaukset. Hän samalla täytti kaikki (Moosekselle uskotun) Lain vaatimukset. Siksi Häntä ei kuolema, tuonela ja perkele voinut pitää saaliinaan. Hän nousi ylös ja voitti myös kuoleman vallat.
Jeesus ilmoitti asian jo silloin, kun Hän herätti Lasaruksen kuolleista:
”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää vaikka olisi kuollut.” (Johannes 11:25)
Vaikka meidän jokaisen keho – tomumaja – maan alkuaineista koottu – varmasti kerran kuolee – Jeesuksen ylösnousemus takaa uskovan sielulle ikuisen elämän ja onnen!
Usko Herraan ja Jumalan valtakunnan kansalaisuus on siis kaikkein tärkein kysymys ihmisten elämässä. Mutta? Surullisen monien kohdalla traagisen vähäiseksi ja laiminlyödyksi nähtävä seikka . . .
Syntisten kategoriat? Kuka saa tuomita?
Kautta maailman sivu on näkynyt tämä näytelmä: Ihmiset koettavat omin voimin saada mallikelpoisuuden Jumalan ja ihmisten edessä. Ei hyvä ja moraalinen elämä ole suinkaan paha asia? Mutta yksikään ihminen ei voi koskaan ostaa otollisuutta ja asemaa Pyhän Jumalan edessä. Puhumattakaan, että taivaan ovet voisivat aueta, vetomalla omaan hyvään elämään taikka hyviin tekoihin! Jumala ei ole lahjottavissa. Hän on asettanut kaikki ihmiset tasan tarkkaan samalle viivalle. Jeesus Jumalan Poika. Jeesus lausui:
” Minä olen Tie ja Totuus ja Elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Johannes 14:6, KR1938)
Jeesus voitti synnin, tuonelan ja kuoleman vallat. Hänellä on Kaikki Valta taivaassa ja maan päällä. Hänellä yksin on taivaan avaimet. Ei Pietarilla eikä muilla pyhimyksillä . . .
Tavan takaa on kuitenkin näkyvissä se sama krooninen näytösmalli, jossa (omasta mielestään) paremmat (syntiset) käyvät tuomareiksi toisille – julkisyntisille. Todettava on, ettei Jumala tarvitse ”apulaistuomareita” eikä ole sellaiseen antanut lupaa!
”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” Vain Jumala itse on suvereeni taho tuomioasiassa.
Hän yksin – Kaikkinäkevä ja Kaikkitietävä – tuntee jokaisen ihmisen sisäisesti. Hänen taivaallinen ”datajärjestelmä” on lahjomaton ja aina reaaliajassa. Toisille eduksi – toisille ei?
Ihmisten elämän ratkaisevia ”tuomioita” ei siis ole oikeutta toisten ihmisten tehdä, mitä tulee syntikysymykseen. On kyllä tuomittava synti, laittomuudet, vääryydet – mutta ei kenenkään ihmisen lopullista tilaa? Se oikeus on vain Jumalan käsissä. Hän näet tahtoo kärsivällisesti odottaa kääntymystä, korjausta, parannusta. Ellei sitä ilmene, on Jumalan suvereeni asia, mikä on kunkin ihmisen lopullinen – ikuinen osa?
Kaikkina aikoina ihmiset ovat hairahtaneet siihen syntiin, että tuomitsevat toisia, syntisiä! Ei se ole uutta? Itse Herramme Jeesus otti kantaa tällaiseen kyklooppimaiseen asenteeseen.
”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa kun otan roskan silmästäsi’, kun omassa silmässäsi on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä. ” (Matteus 7:1-5, KR / 1992)
Kun oli tapahtunut eräs tragedia, jossa verenvuodatusta, Jeesus muistutti tästä kumoamattomasta faktasta: Jokainen on yhtä suuri syntinen, ja hukkuu – ellei parannus ja kääntymys kelpaa? (Luukas 13:1-5, KR1992)
”Jeesus sanoi siihen: »Luuletteko, että he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun? Eivät suinkaan – samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny. ”
Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset? Eivät suinkaan – yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny.»
Lopuksi
Syntikysymys on totaalinen ja kattava.
Se ei ole vain ulkoisia ja näkyviä tekoja.
Synnin virukset ja bakteerit ovat osa ihmiskunnan perimää.
Jotkut voivat onnistua jopa hyvinkin, niin etteivät synnin ”juuret” pääse kasvattamaan pahaa näkyvää kasvua. Sellainen ei tee kenestäkään ”synnitöntä”. Päinvastoin? Tällainen saavutus on vaarallisen altis maaperä? Mille? – Sellaiselle tekopyhyydelle, jossa omien mittareiden mukaan tuomitaan toisia. Ulkoisten seikkojen tasolla. Ja mitä sisällä? Juuri sellaista omahyväistä ylpeyttä, jollaiselle Herramme Jeesus lausui kaikkein kovimmat tuomiot. (Kannattaa lukea Matteuksen evankeliumin luku 23) Syntejä kun eivät siis ole vain näkyvät teot?
Jokainen pyhimyskin (!) asuu edelleen raadollisessa kehossaan. Jos Jumalan Pyhä Valo häntä valaisee, hän ei voi kehua itseään Jumalan edessä? Hän on armahdettu syntinen – uskon vastaanottanut – syntinsä tunnustanut. Mutta jokaisena päivänä tarvitaan uutta voimaa voittaa joka lajin ja joka tason syntikysymys. Tämä kilvoittelu pitää ihmisen nöyränä? Tai tulisi pitää? Kaikki on on armoa, alusta loppuun. Sitä, jonka Jeesus Kristus hankki ihmisille, kun ratkaisi syntikysymyksen. Paavali lausui:
”Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän. Ikuiselle kuninkaalle, kuolemattomalle, näkymättömälle ja ainoalle Jumalalle kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti! Aamen. ”
Tämä syntisen rukous kertoo paljon?
Tunnustamme edessäsi, pyhä Jumala,
että olemme tehneet syntiä
ajatuksin ja sanoin,
teoin ja laiminlyönnein.
Muista meitä laupeudessasi
ja anna meille Jeesuksen Kristuksen tähden anteeksi,
mitä olemme rikkoneet.
Amen.
(Iloisia uutisia, jatkuu osassa 4)
