Mielipidevainoa – Suomessa?

Kyllä vai ei?

Mielipidevainot on totuttu mieltämään ja yhdistämään muualla maailmassa oleviksi ongelmiksi?

Diktatuureihin, tyrannimaisiin yhteiskuntiin kuuluviksi seikoiksi? Vaan eihän meillä Suomessa sentään? Demokraattisissa kuvioissa, oikeusvaltiossa? Eikö?

Mielipidevainoa – Suomessa? Kyllä. . .

Viimeistään virusvitsauksen aikana, alkaen 2020 on tulleet esille ne näytöt ja faktat, että myös suomalaisessa yhteiskunnassa voi törmätä mitä räikeimpiin hyökkäyksiin, kohdistuen sanan-ja mielipiteenvapauden asioihin. Jo taannoin kyllä näkyi jatkuvaa agendaa, jossa muun muassa kristittyjen lainmukaista oikeutta lausua mielipiteensä eräissä kiistakysymyksissä jahdattiin oikein tuntuvasti. Päällepäsmärinä kun oli ylimmäinen syyttäjäviranomainen.

Tuttua juttua historiasta. .

Näin pitkäperjantaina kristikunta kautta maailman muistelee Herramme Jeesuksen ristinkuolemaa, ja siihen johtaneita asioita.

Kirjaimellisestihan oli niin, että Jeesus oli mielipidevainon objekti. Julma lynkkaus tapahtui lopuksi kollektiivisen viharintaman tuloksena. Siis – äärimmäinen viharikos.

Maaherra Pontius Pilatus tajusi kyllä kokonaistilanteen. Mutta hän ei halunnut asettaa omaa virkamiehen asemaansa uhanalaiseksi. Hän tahtoi tietysti kumartaa roomalaista hallintoa, ja samalla hän alistui kiihottuneen kansanmassan vaatimuksiin: ”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!”

Mitä rikollista, laitonta – Jeesus oli tehnyt, jotta Pilatus määräsi Hänet tapettavaksi roomalaisella tavalla, ristille naulittavaksi? Täytyihän kuolemantuomioon olla pätevät perusteet, syyt?

Siinäpä se? Kun niitä ei ollut. Roomalaisen oikeusjärjestelmän puitteissa. Mutta fanaattiseksi kiihottunut kansa, ja (kateelliset, pahansuovat) uskonnolliset hallintojohtajat vaativat, että Jeesus ansaitsee kuoleman.

Pilatus totesi: ”Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa, sillä minä en löydä hänessä mitään syytä.”

Tätä syyttömyysasiaa Pilatus toisti useita kertoja. Hän oli pahassa välikädessä. Koetti luovia ja kiemurrella niin ja näin. Lopuksi hän pesi kätensä: ”Viaton olen minä tämän miehen vereen.”

UT – Johannes 19:1-13, Luukas 23:1-25, Matteus 27.luku. KR /1938

Ihmisten – yhteiskunnan – ja Jumalan viitekehykset?

Ihmisten ja silloisen yhteiskunnan tasolla tapahtui äärimmäisen räikeä oikeusmurha.

Jumalan maailman aivoituksissa taas toteutui se, että Jeesus oli suostunut tuomittavaksi vikauhrina, syntiuhrina. Ihmiskunnan syntien ja syyllisyyden sovittajana. Hänet tuomittiin, että meidät voitaisiin armahtaa. Jokainen, joka uskoo Jeesukseen – Vapahtajaan, ja ottaa vastaan armahduksen.

Jeesus täytti tehtävänsä. Oli uskollinen loppuun asti.

Hän hikoili verta Getsemanessa, rukoillessaan meidän kaikkien puolesta. Sellaista tuskaa ja taakkaa ei kukaan koskaan ole kokenut ja kantanut! Mutta Jumalan ikuinen rakkaus Jeesuksessa kesti vihan, vainon, kärsimyksen. Sen taakan, että ihmiskunnan synnit sälytettiin Hänen päällensä. Hän taisteli ja voitti. Hyvyys kukisti pahuuden, rakkaus sammutti vihan tulen.

Mielipidevainoa?

Ihmisten tasolla voidaan siis nähdä mielipidevaino. Jeesus oli monessa asiassa yleistä mielipidettä vastaan. Hän vihasi valhetta, sortoa, kaksinaamaisuutta. Hän ei sanonut aamenta vallankäytön vääryyksille, ei edes uskonnollisten hallintotasojen vääristyneille opeille. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät. Ei sallinut että jumalanpalvelus ja bisnekset yhdistetään. Hän saarnasi ahneutta ja tekohurskautta vastaan. Esitti suolaista kritiikkiä köyhien sortamisesta, kyykyttämisestä, vallanhimosta, ylpeydestä.

Paljonko tuota lajia on koskaan tarvittu, että siinä joutuu silmätikuksi, luupin alle syynättäväksi?

Sitten. Jeesus alkoi saada yhä enemmän suosiota. Hän antoi sokeille näön, kuurot korvat saivat kuulon takaisin, halvaantuneet ja rammat paranivat. Jeesus osoitti yhdenvertaisia ihmisoikeuksia syrjityille ja laitapuolen väelle, ja herätti jopa kuolleitakin. Niin – alkoi tilanne kypsyä. Jeesus oli liian suosittu. Oli hypoteesi siitä, että kansa alkaisi jakaantua? Että roomalaisen miehitysvallan tilassa syntyisi levottomuuksia? Ja – kun Lasarus heräsi kuolleista, tilanne eteni finaaliin.

Uskonnolliset hallintotahot tekivät päätöksen:

”Siitä päivästä lähtien oli heillä siis tehtynä päätös tappaa hänet.”

UT-Johannes 11:46-57. KR/1938 .

Mielipidevainoa – Suomessa?

Kuten jos todettu, viimeisen vuodenkierron aika on paljastanut sen karun asian, että mielipidevainot voivat syttyä palamaan kuin nuotiot! Niin ja näin. Siellä ja täällä.

Mielipidevainot ovat todistettavaa totta nykyisessä Suomessamme. Suoranaisen vainon ja kiihotuksen kohteena ovat ne ihmiset ja tahot, jotka eivät sano ”yes” kaikkeen siihen informaatioon, jota mediamanipuloinnin jatkuvalla rummutuksella tuputetaan. Vaikka sitä puolustellaan ja vakuutetaan ”totuutena” – se sisältää sellaisia disinformaation seikkoja, että oikeaa totuutta ja faktoja arvostavat eivät voi mennä sellaiseen pimeyteen mukaan.

Seurauksena on ollut, ja on – että nämä tahot leimataan ja mustamaalataan. Salaliittoteoreetikoiksi, hoitokeinojen vastustajiksi, yhteiskunnan parhaan vihollisiksi, kapinoiviksi kansalaisiksi!

Onko mitää uutta auringon alla? Ei ole. Sama kuviot toistuvat. Vallankäytön uhkaavatkin piirteet.